81 - The Overthrowing - At-Takwīr

Kun aurinko menee umpeen,

kun tähdet sammuvat,

kun vuoret järkkyvät,

kun kantavat kameelit hylätään,

kun pedot peloitetaan muille tienoille,

kun meret kuohuvat yli äyräittensä,

kun sielut ja ruumiit jälleen yhtyvät

ja kun elävänä haudatulta naiselta kysytään,

minkä synnin vuoksi hänet surmattiin;

kun kirjoitukset avataan,

kun taivaan kansi pyyhkäistään pois,

kun helvetin tuli viritetään

ja kun paratiisi lähestyy,

silloin saa jokainen sielu tietää, mitä se on itselleen valmistanut.

Vannon kautta tähtien,

jotka kulkevat ratojaan ja katoavat;

kautta saapuvan yön

ja valkenevan aamun:

»Tämä on totisesti jalon sananjulistajan sanoma,

sellaisen, jonka valta tulee voiman Herralta,

jota on toteltava ja joka ei luottamusta petä.

Ei teidän heimolaisenne (profeetta) houraile.

Totisesti hän on nähnyt enkeli Gabrielin kirkkaalla taivaanrannalla,

eikä hän ole kitsas näkymättömien asiain salaaja;

ei tämä myöskään ole karkoitetun paholaisen ennustelua.

Mitä kohti siis kuljette?

Tämä ei ole muuta kuin varoitus maailman kansoille,

jokaiselle teistä, joka tahtoo pysytellä oikealla tiellä.

Mutta ette te itse tahdo, ellei Jumala, maailmojen Herra,sitä tahdo.»