74 - The Cloaked One - Al-Muddaththir
Sinä, joka olet viittaan kiedottu,
nouse ja varoita,
ylistä Herraasi,
puhdista vaatteesi,
karta epäpuhdasta,
älä jaa antimia saadaksesi ne runsaampina takaisin,
vaan pysy lujana Jumalan asiassa.
Sillä kun pasuunaan puhalletaan,
on se päivä oleva ankara päivä,
epäuskoisille kaikkea muuta kuin otollinen.
Jätä Minun huostaani hänet, jonka olen luonut,
jolle olen antanut runsaasti rikkauksia
ja poikia silmien iloksi,
jonka asioita olen parhain päin sovitellut
ja joka vain haluaa yhä enemmän.
Mutta totisesti ei! Sillä hän uhmaa tunnusmerkkejämme;
Minä panen hänen kestettäväkseen raskaan kurituksen.
Kylläpä hän mietti ja mietti;
voi, miten hän harkitsikaan!
Ja kuinka hän punnitsi mielessään!
Sitten hän katsahti ympärilleen,
sitten rypisti otsaansa ja näytti tuimalta,
sitten hän kääntyi pois ja paisui ylpeydestä
ja sanoi: »Tämä on pelkkää opittua noituutta,
pelkkiä sanoja kuolevaisen suusta.»
Minä syöksen hänet helvetin liekkeihin.
Mutta kuinka saisin sinut käsittämään, mikä tuo palo on?
Se ei jätä jäljelle mitään eikä säästä ketään;
se kärventää kuolevaisen kokonaan,
ja sen yläpuolella on yhdeksäntoista.
Tulen vartijoiksi asetimme vain enkeleitä, ja heidän lukunsa asetimme vain koetukseksi niille, jotka eivät usko, jotta ne, joille on annettu Pyhä kirja, olisivat varmoja, ja ne, jotka uskovat, kasvaisivat uskossa; jotta Pyhän kirjan saaneet sekä uskovaiset eivät epäilisi, ja taasen ne, joiden sydämissä on sairaus ja epäusko, sanoisivat: »Mitä tarkoittaa Jumala tällä vertauksella?» Näin johtaa Jumala harhaan kenet haluaa ja ohjaa ketä mielii, eikä Herrasi sotajoukkoja tunne kukaan muu kuin Hän itse, tämä on vain muistutus kuolevaisille.
Ei milloinkaan!
Vakuutan kuun ja valkenevan yön nimessä
sekä aamun nimessä, kun sen valkeus sarastaa:
tämä on totisesti ankarampia asioista,
varoitus ihmiselle,
jokaiselle teistä, joka tahtoo päästä eteenpäin tai jäädä jälkeen:
jokainen sielu on vastuussa teoistaan,
paitsi ne, jotka ovat (Jumalan) oikealla puolella.
Ollessaan paratiisissa nämä kyselevät toisiltaan
syntisten kohtaloa:
»Mikä on saattanut teidät tulen ruoaksi?»
Ja nämä vastaavat: »Me emme kuuluneet niihin, jotka rukoilivat,
emmekä niihin, jotka ruokkivat köyhiä,
vaan haastoimme joutavia niiden kanssa, jotka turhia puhuivat;
me pidimme puhetta tuomiopäivästä valheena,
kunnes kuolema yllätti meidät.»
Niinpä ei heitä enää hyödytä puolustajain apu.
Mutta miksi he kääntyvät pois muistuttajasta
kuin säikkyneet aasit,
jotka pakenevat kuullessaan leijonan karjunnan?
Jokainen heistä odottaa erikoiskutsua.
Mutta eiväthän he pelkää tulevaa elämää.
Ei! Tämä on totisesti varoitus,
ja kukin halukas voi painaa sen mieleensä.
Mutta he eivät tahdo pitää sitä mielessään, ellei se ole Jumalan tahto. Hän ansaitsee kunnioituksen, ja Hänen on anteeksiantamus.