70 - The Ascending Stairways - Al-Ma`ārij

Eräs tiedonhaluinen kyseli, millainen on kuritus, joka on tuleva

epäuskoisten osaksi. Ei kukaan voi sitä estää.

Se tulee Jumalalta, nousevain portaitten Herralta.

Enkelit ja henki nousevat Hänen tykönsä päivänä, jonka pituus on viisikymmentä tuhatta vuotta.

Osoita siis jaloa kestävyyttä!

He kuvittelevat sen olevan kaukana,

mutta Me näemme sen läheltä.

Sinä päivänä, jolloin taivas on oleva kuin sulaa kuparia

ja vuoret kuin villaa,

jolloin ystävä ei kysy ystävää,

vaikka he näkevät toisensa. Syyllinen toivoisi tuona päivänä vapautuvansa vaivasta uhraamalla lapsensa,

vaimonsa ja veljensä,

sukulaisensa, jotka antoivat hänelle suojaa,

jopa kaikki, jotka maan päälle on luotu, kunhan hän niiden avulla lunastaisi itsensä.

Ei mitenkään! Sillä katso, tämä on leimuava liekki,

joka raastaa pois ihon

ja vaatii omakseen sen, joka kääntyi pois ja pakeni

ja joka ahnaasti kokosi rikkautta.

Totisesti on ihminen luotu epävakaiseksi mieleltään:

Kun jokin paha kohtaa häntä, hän on kärkäs valittamaan,

mutta kun jotakin hyvää annetaan hänen osalleen, hän on kiittämätön,

lukuunottomatta niitä, jotka rukoilevat,

jotka uskollisesti suorittavat rukouksensa,

niitä, joiden rikkaudessa on määrätty osa

kerjäläistä ja osatonta varten;

niitä, jotka uskovat tuomion päivään,

ja jotka pelkäävät Herransa kuritusta

ei kukaan, totisesti, saata säästyä kuritukselta, joka on heidän Herraltansa tuleva,

sekä lukuunottamatta niitä, jotka hillitsevät halujaan

paitsi vaimojensa ja orjattariensa suhteen, koska heissä silloin ei ole moittimista.

Toisin on niiden, jotka pyrkivät ylittämään tämän, sillä ne ovat lain rikkojia.

Ne, jotka ovat rehellisiä sopimuksissaan ja siinä, mitä heidän huostaansa on uskottu,

jotka ovat vilpittömiä todistaessaan

ja jotka ahkeroivat hartauden harjoituksissa,

saavat elää paratiisin kunniassa.

Mutta mitä ajattelevat uskottomat, jotka avosilmin rientävät sinun edelläsi,

oikealta ja vasemmalta, ryhmä toisensa jälkeen?

Kuvitteleeko heistä kukin pääsevänsä autuuden puutarhaan?

Totisesti ei! Totisesti he tietävät, mistä Me olemme luonut heidät.

Mutta ei! Vannon idän ja lännen Herran nimessä: »Totisesti Me voimme

nostaa heidän sijalleen ne, jotka ovat heitä paremmat, eikä Meitä voi tästä mikään estää.

Anna siis heidän jäädä turhien puheittensa varaan ja laskea leikkiä, kunnes heitä katsoo silmästä silmään se päivä, joka on heille ennustettu.

Sinä päivänä he tulevat esiin haudoistaan kiirehtien, aivan kuin maalia kohti kiitäen,

silmät maahan luotuina, häpeän valtaamina. Tämä on se päivä, joka heille ennustettiin.