37 - Those who set the Ranks - Aş-Şāffāt
Julistukseni vetoaa niihin, jotka rivistöinä ulos marssivat,
sekä niihin, jotka mielenlujuudella itsensä hillitsevät
ja niihin, jotka (Koraania) julkilukevat Jumalaa muistaen,
totisesti Jumalanne on ainoa Jumala,
taivaiden ja maan Herra sekä kaiken, mikä niiden välisessä avaruudessa on, niidenkin maanäärien Herra, joista päivä nousee.
Me olemme koristanut lähimmän taivaan laen tähdillä,
ja suoja on asetettu jokaista kapinallista henkeä vastaan.
He eivät siedä (muslimien) seurakunnan rukoilemista eivätkä eri tahoilta tulevia arvosteluja,
vaan he joutuvat ankaran rangaistuksen alaisiksi,
ja jos kenen heistä onnistuu harhauttaa joitakuita pois, valaisee kirkas (profeetan viisauden) leimahdus hänen työnsä jäljet.
Vaatikaa heitä vastaamaan, hekö vankemmin ovat luotuja vai ne, jotka Me olemme luonut. Totisesti Me loimme (omamme) vahvasta aineesta.
Ihmeeksesi he vain pilkkaavat sinua
ja varoittavista muistutuksista he eivät välitä,
nähdessään tunnusmerkin he yllyttävät toinen toistaan ivaan
sanoen: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistä noituutta.
Pitäisikö uskoa siihenkin, että kuoltuamme ja luiksi sekä tomuksi muututtuamme meidät muka varmasti eloon herätetään,
vieläpä muka muinaiset esi-isämmekin?»
Sano: Aivan niin, ja hylkiöiksi silloin joudutte
ja, katso, saatte osaksenne kirouksen.
Silloin voihkitte: »Voi meitä! Tämä on pahan palkkamme päivä! »
Totisesti onkin tämä tuomionpäivä, jota te valheeksi väititte.
Kootkaa yhteen vääryyttä harjoittaneet ja heidän kumppaninsa sekä kaikki ne, joita he palvelivat
Jumalan vertaisina, ja viekää heidät helvetin tielle,
mutta pysäyttäkää heidät, sillä heiltä kysytään:
»Miksi ette nyt auta toisianne?»
Kyllä he sinä päivänä alistuvat
ja jotkut heistä lähestyvät toisia kysellen toinen toiseltaan
ja sanovat: »Tehän aikanaan tulitte luoksemme oikeauskoisina.»
Toiset vastaavat: »Ei, te ette olleet uskovaisia,
eikä meillä ollut teidän suhteenne valtaa, sillä te olitte kuritonta väkeä.
Nyt on Herramme tuomio langennut meille ja saamme totisesti maistaa rangaistusta,
sillä saatoimmehan me teidät harhaan, kun itse olimme harhassa.»
Näin joutuvat he sinä päivänä osallisiksi rangaistuksesta.
Niin me totisesti menettelemme väärintekijäin suhteen.
Totisesti he olivat pöyhkeitä, kun heille sanottiin: »Ei ole muita jumalia kuin Jumala.»
Ja he sanovat: »Meidänkö todella pitäisi luopua jumalistamme mielipuolen runoilijan tähden?»
Sano: »Ei, hän toi mukanaan totuuden ja vahvisti entisten sananjulistajien sanat.»
Nyt saatte totisesti maistaa tuskallista rangaistusta,
eikä teitä tällöin muusta rangaista kuin omista teoistanne.
Toisin on Jumalan palvelijain, puhdistettujen, laita.
Heille annetaan luvattu osansa,
he nauttivat hyvien töittensä hedelmiä ja heidät korotetaan kunniaan,
autuuden tarhoissa
he istuvat kunniaistuimilla, katsoen toistensa kasvoihin,
ja malja pannaan kiertämään kädestä käteen täynnä raikkainta lähdevettä,
kirkasta, ihanaa nautittavaksi.
Siinä ei ole sameutta eikä se heiltä ehdy.
Ja heidän seurassaan on oleva neitsyitä, jotka siveydessään hillitsevät kauniiden silmiensä katseet
kuin olisivat heidän silmänsä hellästi varjeltavia linnun munia.
He tekevät toisilleen kysymyksiä.
Joku heidän joukostaan sanoo: »Totisesti, olihan minulla ystävä,
joka minulta kyseli: 'Kuulutko sinäkin niihin, jotka uskovat sen todeksi?
Viedäänkö meidät todellakin tuomiolle sitten, kun olemme kuolleet ja muuttuneet luiksi ja tomuksi?'»
Ja puhuva jatkaa: »Katso alas!»
Ja tämä katsoo alas ja näkee ystävänsä keskellä helvettiä.
Ja hän huudahtaa: »Jumalan nimessä, vähällä olit saattaa minut turmioon,
sillä ellei Jumala olisi armahtanut laupeudessaan, olisin varmasti joutunut kadotettujen joukkoon.
Eikö meidän siis todellakaan tarvitse kuolla
kuin kerran ja eikö meitä kuriteta?
Totisesti tämä on ylin autuus.
Tällaisen saavuttamiseksi antakaamme kaikkien ponnistella.
Eikö olekin tämä osa parempi kuin niiden, jotka saavat ravintonsa Zakkuum-puusta?»
Tämän Me olemme totisesti tehnyt koettelemukseksi väärintekijöille,
puun, joka kasvaa helvetin pohjasta,
ja sen hedelmät ovat kuin käärmeiden päät.
Tästä puusta he totisesti saavat syödä ja vatsansa täyttää,
ja yhtä varmasti saavat he sen jälkeen juoda kiehuvaa vettä
ja sitten palata taas helvettiin.
Totisesti he aikanaan huomasivat esi~isiensä kulkevan harhaan
ja riensivät kuitenkin seuraamaan heidän jälkiään.
Useimmat sukupolvet ennen heitä kulkivat harhaan,
ja Me kuitenkin lähetimme varoittajia heidän keskuuteensa.
Mutta katsokaa, mikä loppu oli varoitusten saajilla
paitsi Jumalan vilpittömillä palvelijoilla heidän keskuudessaan.
Nooa huusi Meitä avukseen ja koki, kuinka Me rukouksiin vastaamme.
Me vapahdimme hänet seuralaisineen valtavasta hävityksestä
tehden hänen jälkeläisistään suvun jatkajia.
Me ikuistimme hänen maineensa myöhemmissä sukupolvissa,
rauha olkoon Nooalle kaikissa heimoissa.
Näin Me totisesti palkitsemme hyvää tekeviä.
Hän oli totisesti uskollinen palvelijamme.
Muut me hukutimme veteen.
Aabraham kuului totisesti Nooan jälkeläisiin.
Hän lähestyi Herraansa puhtain sydämin
ja sitten puhui isälleen sekä heimolleen: »Ketä palvelette?
Itseännekö tahdotte pettää väärillä jumalilla?
Mikä on ajatuksenne kaikkien maailmojen valtiaasta?»
Sitten hän katsoi tähtiin
ja sanoi: »En voi sietää teidän tähtienpalvontaanne.»
Silloin he käänsivät selkänsä ja poistuivat hänen luotaan.
Ja hän salaa lähestyi heidän epäjumaliaan ivaten niitä: »Ettekö syödäkään taida?
Miksi ette puhu?»
Sitten hän hiipi niiden kimppuun ja iski niitä oikealla kädellään.
Tällöin hänen heimolaisensa kiireesti lähestyivät häntä
ja hän sanoi: »Sellaisiako te jumalinanne palvelette, jotka itse olette veistäneet?
Jumalahan on luonut teidät ja teidän tekeleenne.»
Nämä sanoivat: »Pystyttäkäämme hänelle paalu ja heittäkäämme hänet tuleen!»
Ja he alkoivat vainota häntä, mutta Me pidimme heidät alallaan.
Ja Aabraham sanoi: »Minä pakenen Herrani tykö, sillä Hän ei minua jätä.
Herra, anna minulle hyvän asian jatkaja!»
Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla on kärsivällisyyttä.
Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaan häntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskyn uhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, tee saamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaan minut kärsivälliseksi.»
Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heitti pojan maahan kasvoilleen,
kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham!
Olet antanut unesi käydä toteen, ja Me varmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät.»
Tämä oli totisesti ilmeinen koetus.
Ja Me annoimme hänelle lunastuksen arvokkaalla sijaisuhrilla.
Ja Me ikuistimme hänen maineensa jälkipolvissa näillä sanoilla:
»Rauha olkoon Aabrahamille!»
Näin palkitsemme Me hyvää tekevät.
Hän oli todella Meidän uskollinen palvelijamme.
Ja Me annoimme hänelle hyvän lupauksen Iisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille.
Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hänelle sekä Iisakille. Ja heidän jälkeläisissään on sellaisia, jotka hyvää tekevät, mutta myöskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavat omaa sieluaan.
Me ulotimme tosisuosiomme myös Moosekseen ja Aaroniin
ja pelastimme heidät ja heidän kansansa suuresta tuhosta
ja autoimme heitä pääsemään voitolle
sekä annoimme heille molemmille Kirjan, joka saattoi asiat selvyyteen.
Myös johdatimme heidät oikealle tielle
ja siunasimme heidän nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:
»Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!»
Näin Me palkitsemme hyvää tekevät.
Totisesti he kumpikin olivat uskollisia palvelijoitamme.
Myös Elias totisesti kuului sanamme julistajiin.
Hän sanoi kansalleen: »Kuinka ette karta pahaa?
Kuinka saatattekin huutaa Baalia avuksenne ja hyljätä ylhäisen Luojanne,
Jumalan, joka on Herranne ja esi-isienne Herra ammoisista ajoista.
Mutta he kutsuivat häntä pimittäjäksi, ja siitä syystä heitä varmasti kuritetaan,
ei kuitenkaan Jumalaa pelkääväisiä, puhdistuneita, heidän keskuudessaan.
Ja Me siunasimme hänen nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:
»Rauha olkoon Eliaalle!»
Tällä tavoin palkitsemme Me hyvää tekeviä.
Totisesti hän kuului uskollisiin palvelijoihimme.
Samoin Loot oli totinen sanamme julistaja.
Kun Me pelastimme hänen sukunsa, kaikki
paitsi vanhan vaimon, joka kuului viivyttelijöihin,
tuhosimme Me toiset.
Varmaan olette (heidän tuhonsa paikkojen ohi matkustaneet aamuisin
tai iltaisin. Ettekö siis ota niistä vaaria?
Joona myös oli totisesti sananjulistaja.
Kun hän pakeni lastattuun laivaan,
sai hän heidän kanssaan kokea merihätää ja joutui mereen heitetyksi.
Mutta kala nieli hänet, kun hän oli veden vallassa.
Ja ellei hän olisi kuulunut niihin, jotka Meitä ylistävät,
hän olisi jäänyt sen vatsaan yhteiseen ylösnousemukseen asti.
Mutta Me heitimme hänet merestä autiolle rannalle, ja hän oli sairas.
Ja Me annoimme kurpitsan kasvaa hänen autiolle paikalleen
sekä lähetimme hänet sataantuhanteen nousevan kansan luo, joka eli irstaasti,
ja he tulivat uskoon, minkä tähden Me myönsimme heille armonaikaa.
Kysy nyt heiltä, Muhammed, onko Herrallasi tyttäriä siten kuin heillä on poikia,
tai loimmeko Me heidän silmiensä nähden enkelit naisiksi?
Tietysti on pelkkää heidän omaa valhettaan, kun he väittävät,
että Jumala muka on synnyttänyt lapsia. Totisesti he ovat valehtelijoita!
Ja Hänkö olisi itselleen valinnut tyttäriä mieluummin kuin poikia?
Miten on teidän laitanne? Kuinka voittekaan tuollaista itseksenne päätellä?
Ettekö ota totuutta huomioon?
Vai onko teillä selvä todistus?
Esittäkää sitten kirjoituksenne, jos olette tosissanne.
Vielä väittivät he Jumalan olevan sukua dzinnien kanssa, vaikka itse dzinnit tietävät varmasti saavansa rangaistuksen.
Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on kaukana kaikesta, mitä he Hänestä väittävät,
eivät kuitenkaan vilpittömät palvelijat.
Sillä te, jotka tiedätte, ketä palvelette,
ette saata johdattaa ketään tottelemattomuuteen Häntä vastaan,
paitsi helvettiin menossa olevia.
Ei meissä muslimeissa ole ketään, jolla ei olisi määrättyä paikkaansa,
olemmehan totisesti niitä, jotka rivistöinä ulos marssivat,
ja niitä, jotka Jumalan kunniaa julistavat.
Totisesti heillä oli tapana sanoa:
»Jospa olisitte meitä varoittaneet,
meistä olisi varmasti tullut Jumalan vilpittömiä palvelijoita.»
Mutta kun he nyt jäävät epäuskoonsa, niin saavat kokea sen seuraukset.
Onhan Meidän varma sanamme jo julistettu palvelijoillemme, lähettiläille,
heitä totisesti tulemme auttamaan,
ja varmasti Meidän sotajoukkomme on voitokas.
Tästä syystä käänny pois heistä joksikin aikaa.
Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.
Vai tahtoisivatko he vielä jouduttaakin Meidän kuritustamme
Mutta kun se kerran heitä kohtaa, niin ankea on aamu silloin heille, joita niin varoitettiin.
Käänny siis pois heistä ajaksi.
Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.
Ylistys olkoon Herrallenne, kunnian Kuninkaalle, joka on yläpuolella kaiken, mitä he Hänestä väittävät.
Ja rauha olkoon sananjulistajille.
Ja kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, maailmojen valtiaalle.